Tekoälyn ensyklopedia -kirjan esittely vuonna 1993

Vuonna 1993 Eero Hyvönen, Ilkka Karanta ja Markku Syrjänen toimittivat Suomen tekoälytutkimuksen merkkiteoksen nimeltään "Tekoälyn ensyklopedia". Suomessa oli päädytty tutkimaan ja kehittämään tekoälyä saman otsikon alla riippumatta paradigmasta ja menetelmästä. Tekoälyseura toimi aktiivisesti sekä sääntöpohjaisten järjestelmien että neuroverkkojen kehittäjien puolestapuhujana. Konferenssijulkaisuissa eri paradigmojen edustajat olivat tervetulleita. Tekoälyseurassa haluttiin pitään yllä aktiivista yhteyttä myös lähitieteisiin. Esimerkiksi kognitiotiedettä haluttiin pitää seuran erityisessä suojeluksessa, koska kognitiotieteellä ei ollut omaa tieteellistä seuraansa. Mukana kirjan kirjoittajina olivat esimerkiksi kielitieteilijät Fred Karlsson ja Lauri Carlson, psykologi Kirsti Lonka, filosofi Antti Hautamäki ja matemaatikko Lasse Holmström. Lonka kunnostautui kognitiotieteen verkostojen rakentajana.

Syystä, jota en tarkkaan enää muista, mutta ehkä johtuen siitä, että olin mukana kolmen eri luvun kirjoittajana (Lauri Carlson: Luonnollisen kielen käsittely; Timo Honkela ja Tuomas Sandholm: Koneoppiminen; Aarno Lehtola ja Timo Honkela: Haku ja pelit), sain olla aktiivisesti esittelemässä kirjaa, kun se julkistettiin 24.4.1993. Esitelmäkalvot antavat varsin kattavan kuvan kirjassa käsitellyistä aiheista ja siitä, mitä siihen aikaan pidettiin keskeisinä näkökulmina. Tietysti itse kirjaa täytyy pitää tärkeämpänä lähteenä kuin näitä kalvoja, koska kunkin kirjoittajan näkökulma on huomattavasti tarkemmin esillä.

Kirjaesittelyn kalvot

Hyvä esimerkki moniparadigmaisuudesta on kalvo, jossa viitataan Eero Hyvösen, Vesa A. Niskasen sekä Lasse Holmströmin ja Teuvo Kohosen kirjoituksiin. Hyvönen on sittemmin rakentanut kansainvälisestikin tarkasteltuna erityisen laajaa semanttisen laskennan infrastruktuuria. Niskanen on edistänyt aktiivisesti sumean logiikan ja joukko-opin tutkimusta ja soveltamista muun muassa rakentamalla aktiivisen yhteistyön maailmankuulun professorin Lotfi Zadehin kanssa. Kohonen on luku erikseen nykyisenä akateemikkona ja Suomen siteeratuimpana tieteentekijänä adaptiivisten malliensa, erityisesti itseorganisoivan kartan (Self-Organizing Map, SOM) ansiosta. Hyvönen valittiin vuonna 2016 merkittävän digitaalisia ihmistieteitä koordinoivan HELDIG-keskuksen johtajaksi. Tässä tehtävässä hän tekee läheistä yhteistyötä esimerkiksi historioitsija Mikko Tolosen kanssa.

Vuonna 1995 sain mahdollisuuden siirtyä Kohosen laboratorioon työskenneltyäni sitä ennen VTT:llä noin viisi vuotta tietämystekniikan, kieliteknologian ja neuroverkkojen parissa. Tuohon aikaan itseorganisoivia karttoja ei ollut tarjolla avoimen lähdekoodin ohjelmatotutuksina ja niinpä vuonna 1990 opiskelinkin C-ohjelmointikielen (Lisp-kielen käyttämisen jälkeen) ja toteutin SOM-algoritmin vuosien 1991 ja 1993 julkaisujani varten.

Helsinki, 16.11.2016, Timo Honkela